Espoon hiippakunnan blogin kirjoittajakunta laajenee. Seuraamme blogissa hiippakunnan elämää seurakuntien työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kirjoitusten kautta. Keravan seurakunnan viestinnän suunnittelija Maarit Paldanius ja viestinnän asiantuntija Tarja Suomalainen kirjoittivat 20.5. pidetystä hiippakunnan viestijöiden verkkotapaamisesta.
Espoon hiippakunnan viestijät kokoontuivat viime viikolla historian ensimmäiseen viestijöiden verkkotapaamiseen. Tutustumiskierros kertoi, että seurakunnista löytyy monenlaista osaamista ja viestintää tehdään usean eri nimikkeen takana.
Tapaamista viitoittivat Kaisamari-piispan viisaat sanat “Ilman viestiä ei ole kirkkoa!” Suurten muutosten aikana monimutkaistuvassa maailmassa kaivataan yksinkertaista viestiä, kaiken vastakkainasettelun ja ohihuutamisen sijaan kunnioittavaa keskustelua. Meitä tarvitaan tuomaan hyvää, inhimillistä ja toisia arvostavaa kohtaamista. On aina muistettava, että ruudun takana viestiä vastaanottamassa on toinen ihminen.
Kukin taaplaa tyylillään
Seurakunnissa on erilaista osaamista ja resursseja käytettäväksi sometyöhön. Toisissa seurakunnissa tai yhtymissä työtä tehdään laajalla rintamalla ja sillä on jo pitkät perinteet. Toisissa työtä tekee yksi tai kaksi innostunutta, sillä ajalla ja niillä välineillä, mitä käytettävissä on. Innostus kannattaa ehdottomasti käyttää hyväksi. Kun Keravan seurakunnassa aikoinaan perustettiin työalarajat ylittänyt someryhmä SomeBody, mukaan valikoitui sellaista väkeä, joilla oli jo kokemusta somettamisesta siviilistä ja / tai kova innostus oppia ja kehittyä asiassa seurakunnan hyväksi. Joukkomme on vuosien varrella laajentunut, ja jokainen on tuonut mukanaan uusia ideoita, näkemystä ja osaamista. Toivottavasti jatkossa saamme laajennettua rintamaa niin, että mukana työssä on myös vapaaehtoisia kaupunkilaisia. Siitä syntyy moniääninen, aito ja kiinnostava Keravan seurakunnan some.
Sini Mäkelän alustuksessa nousi esiin toisaalta myös se, että omista rajoista saa ja täytyy pitää kiinni. 
Tämä voi tarkoittaa vaikka sitä, että kaikkien ei tarvitse olla esillä omilla kasvoillaan ja profiileillaan tai osallistua välillä kiivaisiin ja ihon alle meneviin keskusteluihin erilaisissa kaupunki- ja muissa ryhmissä. Rooleja ja tehtäviä on monia: taustalla tehtävästä työstä, ideoinnista, kuvien ja tekstien tuottamisesta, seurakunnan sisältöjen tykkäämisestä ja jakamisesta aina sinne tärkeimpään eli kannustuksen ja arvostuksen antamiseen toisten tekemälle sometyölle.
Väsyminen sometyöhön on myös hyvin inhimillistä. Voi tuntua siltä, että somen trendien seuraaminen on mahdotonta, tai vaikka mitä yritettäisiin, kukaan ei kiinnostu tai kuuntele. Pitkäaikaisempaa työn vaikuttavuutta voi olla vaikea nähdä ja mitata. Siksi olisi toivottavaa, että kukaan ei jäisi yksin tai olisi ainoana vastuussa seurakunnan sometyöstä.
Inspiraatiota vai perspiraatiota?
Tässä blogitekstissä on aika monta kertaa toistunut sana “sometyö”. Koska sitä tämä on, ihan oikeaa työtä, joka vaatii aikaa, osaamista, välineitä ja välillä myös rahaa. Jari-Pekka Niskasen puheenvuorosta ja osallistujien kommenteista kävi ilmi, että somea hoidetaan monesti muiden töiden lomassa tai sunnuntai-iltaisin sohvannurkasta. Usein tuntuu, että somevaikuttajien ja -ammattilaisten työtä ei arvosteta oikeana työnä, eikä nähdä sitä suunnittelun, työn ja hiomisen määrää, jota yksikin postaus vaatii. Tai vaihtoehtoisesti ajatellaan, että meidän pitäisi pystyä samantasoiseen ja yhtä tavoittavaan sisältöön ilman noita edellä mainittuja resursseja.
Suunnitelmallisuuden tärkeys korostui sekä tapaamisessamme että siinä pohdinnassa, mitä olemme viime kuukausina tehneet Keravan yhteisen somesuunnitelman eteen työyhteisössä. Tarvitsemme työaikaa, tarvitsemme yhteisen vision ja yhteisen aikataulun ja sisältösuunnitelman selkeine vastuineen. Haasteelliseksi asian tekee se, että suunnitelmallisuuden ja tavoitteellisuuden lisäksi samaan aikaan tulisi olla joustavuutta, spontaaniutta ja kykyä reagoida nopeasti ilmassa oleviin asioihin.
Jari-Pekka muistutti, että sometyötä(kin) voi johtaa tiedolla. Kannattaa perehtyä uusimpaan tutkimustietoon ja seurata tarkkaan omien kanavien statistiikkaa. Mittaaminen ja arviointi antavat eväitä tuottaa sellaista sisältöä, joka koskettaa ja tavoittaa.
Yhdessä olemme enemmän
Sinin puheenvuorossa esiin nousi myös toistemme työn arvostaminen ja nostaminen. Sitä voi toteuttaa esimerkiksi jakamalla ja tykkäämällä naapuriseurakunnan somesisällöistä. Jari-Pekka näytti, miten julkisuuden henkilöt käyttävät sosiaalisessa mediassa hyväkseen toistensa suuria seuraajamääriä sopimalla yhteistyöstä ja tägäämällä toisiaan. Me emme ehkä vielä oikein osaa tätä kirkossa. Kannattaa iloita ja ottaa oppia (ja ehkä hieman kunniaakin, koska olemme yhtä ja samaa kirkkoa!) muiden onnistumisista.
Tästä yhteistyöstä esimerkkinä on viestijöiden verkostomme, joka laitettiin heti tapaamisen jälkeen pystyyn Teamsissa. Kannustamme lämpimästi mukaan kaikkia Espoon hiippakunnan viestijöitä – ja niitähän me olemme kaikki, niin me jotka toimimme viestinnän ammatissa kuin ne, jotka viestivät omalla paikallaan, omassa tehtävässään. Tarvitsemme toisiamme onnistumiseen.
Maarit Paldanius, viestinnän suunnittelija
Tarja Suomalainen, viestinnän asiantuntija
Keravan seurakunta
Kuva Keravan seurakunnan kuva Instagram-postauksesta