Papin perehdytys

Perehdytys on tietyn ajan kestävä, suunnitelmallisesti toteutettu ja oh­jat­tu prosessi, jossa työuraansa aloittava pappi:

• tutustuu työhönsä, työ­ympäristöönsä ja työ­yh­tei­söönsä,
• pääsee perille siinä vallitsevista työskentelytavoista ja –kult­tuu­rista,
• luo pe­rus­taa oman am­mat­ti-identiteettinsä ja am­mat­titaitonsa ke­hit­tä­mi­selle
• harjaan­tuu pohtimaan työstä nou­sevia ky­symyksiä.
• saa­­ opastusta ja tukea kirkollisten toimitusten suorittamiseen ja niistä nousevien teo­lo­gisten ja käy­tän­­nöllisten ky­sy­mysten pohdin­taan.

Perehdyttämisen tavoitteena ovat uuden työntekijän pappis­identiteetin vahvis­ta­­mi­­nen ja edel­lytys­ten luominen papin virassa tarvittavan ammattitaidon jatkuvalle kehittämiselle.

Perehdytysprosessi rakennetaan ottaen huomioon perehdytettävän aikaisempi kokemus. Lähtö­kohtana­ on, että vihitty pappi pe­rehtyy pappisviran perustehtä­viin eli ju­ma­lan­palveluksen, sakra­ment­tien ja kirkollisten toimitusten hoitamiseen sekä pai­kal­lisseurakunnan toi­min­taan.

Perehdyttäminen on sekä perehdyttäjälle että perehdytettävälle virkatehtävä.  Perehdyttämisestä aiheutuvat kulut ovat työn­­antajan korvattavia. Espoon hiippakunnassa perehdyttäjän edellytetään osallistuvan Kutsuttuna kirkon työhön -valmennuksen pappien koulutuspäivään sekä juhlamessuun.

Perehdyttämisprosessin aikana voidaan tutustua paikallisiin hengellisiin perin­tei­siin sekä pohtia syvällisiä hengellisiä kysymyksiä. Perehdyttäminen ei kuitenkaan ole hengellistä ohjausta, vaan se keskittyy työhön opastamiseen ja siitä nousevien kysymysten käsittelyyn.

Perehdyttämisen toteuttaminen

Perehdyttäminen aloitetaan laatimaalla perehdyttämissuunnitelma. Perehdyttämiseen varataan ai­kaa puolesta vuodesta vuoteen.  Säännöllisiä tapaamisia on syytä olla kuukausittain. Perehdyttämisen rungon muodostavat perehdyttäjän ja perehtyjän keskustelut sekä tu­tus­­tu­mi­nen työympäristöön ja työn eri osa-alueisiin. Perehtyjän on hyvä pitää op­pi­mispäi­väkirjaa oppimisestaan ja kehittymisestään kir­kon työn­tekijänä.

Perehdyttämisen lopuksi perehdyttäjä ja perehtyjä käyvät päätöskeskustelun. Keskus­te­lua var­ten pe­rehtyjä laatii lyhyen raportin, jossa hän pohtii ammatillisia valmiuk­siaan ja koke­muksiaan pa­pin työssä. Keskustelussa käydään lävitse perehdyttämis­suun­nitel­mas­sa nimetyt osa-alueet, arvioidaan perehdyttämisen toteu­tumista sekä pohditaan pap­pis­uraan ja kou­luttautumiseen liittyviä kysymyksiä. Keskustelun lopuksi allekirjoitetaan todistus pereh­dyttämisestä. Todistus ja raportti toimitetaan hiippakuntadekaanille pas­toraalitutkinnon henkilökohtaisen opintosuunnitelman laatimisvaiheessa.

Ohjeet perehdyttäjälle.

Erityistehtäviin vihityn papin perehdyttäminen

Erityistehtäviin vihityn papin perehdyttämisestä hänen varsinaiseen työhönsä (esim. opetustyöhön) vastaa hänen työ­yhteisönsä esimies. Sen lisäksi hänet tulee myös perehdyttää pap­pis­viran perustaviin tehtäviin. Tältä osin perehdyttäminen toteutetaan yhteistyössä tarkoituksen­mu­kaisimman paikallis­seurakun­nan kanssa, ja siitä sovitaan perehtyjän, kyseisen seurakunnan kirkkoherran ja tuomiokapitulin kes­ken. Muiden kuin seurakuntatyöhön vihittyjen pappien pereh­dyttämisessä pa­pin työhön käyte­tään edellä esitettyjä ohjeita soveltuvin osin.

1. Perehdyttämissuunnitelma. Perehdyttäjästä sovitaan tuomiokapitulin kanssa pappisvihkimykseen valmistauduttaessa, ja perehdyttämissuunnitelma laaditaan mahdollisimman pian pappisvihkimyksen jälkeen yhteistyössä sen seurakunnan kanssa, jossa perehdyttäminen tapahtuu.
2. Työympäristö. Seurakunnan työympäristöön tutustumisesta perehdyttäjä ja perehtyjä sopivat keskenään.
3. Palvelussuhde- ja henkilöstöasiat. Palvelussuhde- ja henkilöstöasiat liittyvät kiinteästi omaan työyhteisöön. Vihityn papin on kuitenkin hyödyllistä tutustua ainakin Kirkkolain ja -järjestyksen määräyksiin papinvirasta sekä esimerkiksi toimituspalkkioihin liittyviin kysymyksiin virkaehtosopimuksessa.
4. Työtehtävät sekä työnopastus. Papin tehtävistä on erityisen tärkeätä perehtyä kirkollisiin toimituksiin, seurakunnan jumalanpalveluselämään ja sielunhoitoon.
5. Papin työn identiteettikysymykset, teologin ammattitaidon kehittäminen, koulutus ja työnohjaus. Ohjauskeskusteluissa on syytä paneutua erityisesti papin työhön ja ammatti-identiteettiin sisältyviin erityiskysymyksiin.
6. Seurakunnan hallinto sekä toiminta- ja taloussuunnittelu. Perehtyjän on tarpeen tutustua soveltuvin osin seurakunnan hallintoon, ohje- ja johtosääntöihin sekä toiminta- ja taloussuunnitteluun.
7. Tutustuminen seurakuntatyön eri sektoreihin ja yhteistyökumppaneihin. Muissa tehtävissä palvelevien perehdyttämisessä painopisteenä voi olla esimerkiksi seurakunnan vuorovaikutus ympäröivän yhteiskunnan ja erilaisten yhteistyökumppanien kanssa